ahdistuksia

bussissa istuu kaksi tyttöä meidän koulusta
toinen kuiskaa ystävälleen jotain ja vilkaisee minua päin
minä koitan katsoa muualle, eihän se varmaan edes puhunut minusta
painan kynnellä ihoa, hengittäminen tuntuu vaikealta
vieressä istuva mies katsoo minua huolestuneena
älkää katsoko minua

urheilukaupassa mies kysyy painoa
nielaisen
"jotain kuuskyt", kuiskaan
"niinkö paljon sä jo painat?"
ei sen varmaan ollut tarkoitus sattua
autossa pidättelen itkua, katselen syvää kynnen jälkeä kädessä

ostin torstaina t-paidan
hah, todellako kuvittelen voivani käyttää sitä?

yök yök yök yök

haluan kuolla. söin aivan helvetin paljon liikaa, en edes kehtaa luetella miten paljon kaikkea. enkä edes muista
vihaan joulua
onneksi en saanut paljon karkkia lahjaksi, vähän kyllä, mutta niitä en syö

on yö, ajattelin että valvon enkä hae ruokaa ja sitten nukun koko päivän niin ei tarvitse syödä
sitten mä mitään ajattelematta hain ruokaa 
miksi ihmeessä

käteen sattuu
vedin vaan hupparin hihan tohon päälle 
koko käsi on varmaan ihan veressä

nyt taidan mennä nukkumaan, nukkuessa et ainakaan syö, läski
se on ainakin yksi hyvä puoli lomassa 
että saa nukkua

lopulta olemme kuitenkin yksin

päivä meni ihan hyvin
sitten mä söin liikaa ruokaa. ja jäätelöä. pari lusikallista vain, mutta kuitenkin
en kehdannut oksentaa, kun siinä vessan lähellä oli niin paljon ihmisiä

meidän vaaka on viety johonkin, mä en tiedä edes mitä painan
mutta peilistä nään että en ehkä edes halua tietää

äiti tekee joulutorttuja keittiössä

se varmaan loukkaantuu jos en ota yhtään
epäonnitustuin kuitenkin jo tänään. eihän se haittaa jos epäonnistun vielä vähän pahemmin? kyllä se haittaa

ruuvasin eilen parista terottimesta terät irti
sain joululahjaksi suklaalevyn, pelottaa että syön sen
maanantaina on jouluaatto. liikaa ruokaa, ihan liikaa

pistää vähän toivomaan, että maailma tosiaan loppuisi huomenna

lupaan että huomenna en syö. koulupäivä on lyhyt ja sitten voin lähteä johonkin ettei tarvitse syödä

en tahdo mennä ulos, en edes pukeutua, en osaa tehdä mitään, en tahdo tehdä mitään

ei huvita tehdä yhtään mitään. 
haluisin vaan maata sängyssä peiton alla ja itkeä. 
se ei kuitenkaan onnistu, hirveästi tekemistä ja stressiä. 
kohta alkaa loma, mutta sekään ei hirveästi innosta. 

ja ehkä kaikista eniten kyllästyttää teeskenteleminen
nolottaa, en saa mitään aikaseksi ja oon syönytkin taas liikaa. yök, porsas.

laiska ja tyhmä ja saamaton

peruna, pieni pala paistia, parsakaali, kolme leipää, pipareita ja pari suklaakarkkia, yök, yök, yök.

huomenna en syö, olen kaverin kanssa, sanon että söin jo niillä. 

treenasin ja tallensin kännykkään kuvia laihoista tytöistä. voin katsoa niitä jos tulee nälkä, hah. vieläkö on nälkä, läski?

nothing tastes as good as being skinny feels

ja elämä on helppoo silloin kun on joku josta pitää kii

kello on kolme yöllä
itkettää

kato äiti mä en pidä kii

olin tänään melkein koko päivän ihan hiljaa ja kukaan ei edes huomannut. mulla ei ole mitään väliä, se tuntuu pahalta.

se kahden viikon tauko loppui eilen. mä en edes yrittänyt taistella.

petin sen lupauksenkin, yök, en taida koskaan enää mennä ulos. kun on kavereita ympärillä niin tuntuu aina, että syöminen on ihan ok. tuntuhan se vähän vaikealta, kun kerran lupasin. nyt kaduttaa, toivon että joku söisi mut. 

niin kuin väärinpäin lentävät linnut

mä kyllästyin siihen ettei mulla ole ketään kenelle puhua ja tässä mä nyt olen.
tuntuu että pitäis kertoa jotain itsestäni, mutta en mä osaa. ehkä oon valehdellut vähän liian monta kertaa.

tänään ei ole hyvä päivä.
v ei suostu syömään ja kaikki on huolissaan. onhan se kamalan laiha. mä olen vain kateellinen. siitä, että se on laiha ja siitä, että se ei syö. ja ehkä eniten siitä, että siitä ollaan huolissaan.
mä olen syönyt tänään kamalasti.

huomenna en syö, lupaan.