100

(jaaha olisko pitänyt tehdä jotain erikoisempaa... mut ei toi luku tee mua kovin iloiseksi, hävettää vaan miten vähän oon saanu aikaseksi. pari kuukautta niin oon pitäny tätä jo vuoden.)

ja taas syöty liikaa.
luen muiden laihdutusblogeja ja kauniin pieniä lukuja ja valitusta läskeistä ja nielaisen en kestä itseäni
illalla (ainakin puoli)vahingossa nirhaisin pienen haavan shaverillä jalkaan ja ups, hetken päästä taas jalat viilloilla
ja yritän lukea kokeisiin mutta minkään tajuaminen tuntuu niin epätoivoiselta että luovutan (ja syötyäni 3 leipää lähden taas vessaan oksentamaan)

99

lihava ruma vastuuton ällöttävä läski laiska ärsyttävä huono säälittävä huono 

98

97

en tiiä kehtaanko edes julkaista tätä.
joo, kyllä, arvasit varmaan oikeen, yks läski nimeltä sofia on syönyt taas yhden viikonlopun lisää. ja maananatain.
ai niin ja viiltänyt käden ja reidet haavoille. ehdinkin viettää jo yhden illan yöshortseissa ja iloita miten arvet ei näy niin hyvin enää.

vaikka kaikki menee muuten tosi hyvin. oon saanu uusia kavereita, harrastuksissa on kivaa ja koulu menee ihan mukavasti ja... ei mitään valittamista. (paitsi että oon lihava. ja ruma. ja huono)

ja mä vaan syön ja syön ja syön vaikka joka kerta kun katson peiliin päätän että en enää ikinä.
parina aamuna oon harkinnu motivoinniksi jopa vaakaa mut en tiiä kestäisinkö sitä.

mihin se viime talvena ja keväällä ollut itsekuri katosi? ja miten mä saan sen takaisin? mä haluaisin niiin kovasti olla laiha. tai edes normaali. mä olen norsun kokoinen ja vihaan sitä ja itseäni.

voisin taas kirjoittaa tähän miten tästä se lähtee taas, miten musta tulee laiha ja ihana ja miten en syö huomenna. mutta en ehkä kehtaisi tulla ilmoittamaan että ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin ajattelin.

mut huomenaamulla mä aion mennä vaa'alle. ei sen pitäisi niin paljon sattua, mun oma vikanihan se on.
mua vaan pelottaa ihan kauheasti. mitä jos se näyttää enemmän kuin ikinä? mitä jos painan vaikka 70 kiloa? vähintään siltä ainakin näytän.

joo, en lupaa että lopettaisin nyt syömisen ja elämästä tulis naps taas parempaa mut huomenna mä menen vaa'alle. 

varaan aamuksi aikaa henkíseen romahtamiseen.

♥

en tiiä onko tullu selväks mut huonosti menee edelleen. en tiiä yhtään mitä mä teen ja en vaan pysty lopettamaan syömistä.
päivät menee saman kaavan mukaan. herään aamulla, mietin että tänään onnistuu taas! tästä tä lähtee! oon kuvottava ja lihava. tänään mä alan taas laihtua.
koulusta koitan selvitä parhaani mukaan. ruokalassa tekisi mieli syödä mutten vaan kehtaa joten otan lasin vettä.
mutta sitten kun pääsen kotiin. kävelen keittiöön ja en tiedä mitä teen. lopulta päätän dyödä ja syön oikeasti niin paljon ettei oo normaalia kenellekään. ehkä hevoselle.
kadun syömistä jo ennen kun ehdin ottaa toista suupalaa.
ilta menee treeneissä tai muissa jutuissa. kotiin tullessa syön lisää.
oon mä välillä kavereidenkin kanssa. menee lähinnä siihen että mietin joko että kumpa pääsisin kotiin että voisin syödä koska en kehtaa syödä täällä tai että jes, tänään menee hyvin. tänään mä onnistun. mä laihdun! kummassakin lopputulos on taas sama. kotiin tullessa syön lisää.

ja illalla, juuri niin kuin tänäänkin, mä mietin että huomenna mä pystyn siihen! huomisesta alkaa laihdutus! musta tulee kaunis. 

joo. ehkä huomenna.
ei kun oikeasti. huomenna. tai siis nyt. oikeasti. mun on pakko aloittaa nyt taas tsemppaamaan. läski läski läski
(vielä läskimpi kuin ennen. oikeasti. sen näkee ihan selvästi että oon lihonut. ja paljon.)

mitä mä teen