71

anteeksi kun en oo postannu taas
oon ollu kuvottava ja läski ja ällöttävä ja syöny ihan helvetisti ja nyt mä otan itteäni taas niskasta kiinni koska mun on pakko laihtua

ja mä taidan olla ihastunut ja se tuntuu hassulta koska siitä on pitkä aika ja se ihminen on kaikin tavoin ihan vääränlainen
(mutta hyvällä tuurilla en nää sitä ennen marraskuuta joten ei siitä sen enempää)

ja mua ahdistaa. kesä. ei se että oon läski koska tiedän jo valmiiksi että en kehtaa mennä rannalle, mä en millään ehdi täydelliseksi kesään mennessä tai edes sen aikana.
mut se että vuosi on kohta ohi ja kaikki ihanat rutiinit ja kuri ja kontrolli katoaa.
vaikka mä oon suunnitellut suunnilleen koko kesän tunnilleen valmiiksi, mutta ne pari tyhjää päivää kalenterissa kummittelee mulle ja mä tiedän että mun pitää keksiä niihin jotain sisältöä ja pian. ja mun kaverit ei ymmärrä yhtään että "joskus loppukesästä" ei kelpaa. ymmärrän jos ei voida suunnitella nyt jo millä bussilla lähdetään juna-asemalle mut voitaisiinko me sopia edes päivämäärä? ihan vaan mun mielenterveyden takia.
kumpa kesä ois vaan nopeasti ohi. 

täydellinen mun täytyy olla viimeistään marraskuussa (se on ihan realistinen tavoite) (ja ei, se ei liity mitenkään siihen että nään sen ihmisen seuraavaksi luultavasti vasta silloin) (tai ehkä se vähän liittyy)