parin päivän ajan minä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan
päästän irti kontrollista ja nauran ja hymyilen
vaihdan kännykän taustakuvan kauniiksi kukkasiksi
linnut laulavat kun kävelen aamulla bussipysäkille (tahallani liian hiljaa, etten ehtisi siihen bussiin missä kaikki muut ovat)
syön ihan liikaa hyvillä mielin ja se ääni, joka kehottaa oksentamaan on hiljaisempi kuin se joka toteaa kurkkukivun olevan ikävää
ja minä en halua luovuttaa enää
mietin miten kauan kaikista hyvistä ajoista on
purskahdan itkuun vain siksi että katson mikroaaltouunin näytöstä kuinka sekuntit kuluvat
minä haluaisin käyttää hyvin jokaisen niistä
mennessä kauppaan minä kävelen sillan kautta
pienenä minä halusin aina kävellä sieltä
mutta nojatessani sillan kaiteeseen tajuan ettei mikään ole enää hyvin
ja kaikki sortuu taas
paitsi syömisten suhteen, mun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos jos kommentoitte ♥ vastaan teidän omaan blogiin, jos sellainen on :-)